Taikuri Helsinki - 2024 viimeiset keikat Helsingissä
Ajattelin kirjoittaa tämän tekstin vuoden parhaasta Helsingin keikasta, mutta kun katsoin keikkakalenteriani ja muistelin kaikkia eri keikkoja Helsingissä, totesin tehtävän mahdottomaksi.
Vuoteen mahtuu todella monta ikimuistoista keikkaa Helsingissä, joten yhden valitseminen yli muiden ei yksinkertaisesti onnistu. Siispä kirjoitan vuoden viimeisestä keikkapäivästä, jolloin minulla oli kaksi pikkujoulukeikkaa Helsingissä. Nämä molemmat olivat todella onnistuneita keikkoja, mutta pureudun tässä hiukan enemmän jälkimmäiseen keikkaan.
Ensimmäinen keikkani oli noin 40 hengen pikkujoulut Pasilassa. Hieman kankean alun jälkeen yleisö oli täysin hyppysissäni ja loppukeikka oli aivan täydellinen. Aina välillä yleisöllä kestää hetken aikaa lämmetä, jolloin tehtäväni on hienovaraisesti opettaa heitä, mitä taikashowssani tapahtuu ja miten temppuihin saa reagoida. Ensimmäisten temppujen pääasiallinen tehtävä on rentouttaa yleisö ja opettaa heitä nauramaan. Sitten kun yleisö on saateltu sopivaan mielentilaan, alkaa tajunnanräjäyttävä taikuus, tietenkin huumorilla höystettynä.
Esityksen jälkeen vielä kiertelin vieraiden joukossa tunnin ajan esittäen heille lähitaikuutta. Hyvän taikashown jälkeen kiertely on erittäin nautinnollista puuhaa, kun ihmiset suorastaan tulevat repimään minua pöytäänsä, sillä he eivät malta odottaa, että saavat nähdä lisää käsittämättömiä temppuja.
Kiertelyn jälkeen pakkasin tavarani ja hyppäsin pikaisesti autoon kohti illan toista keikkaa. Kohteena tällä kertaa Helsingin Katajanokalla sijaitseva Scandic Marina Congress Center.
Paikalla odotti n 110 henkinen yleisö hyvissä juhlatunnelmissa. Ei muuta kuin kamat kasaan ja esiintymisvaatetta päälle. Tässä vaiheessa en todellakaan osannut arvata kuinka erikoislaatuinen keikka edessä olisi.
Kun minut oli juonnettu lavalle, juoksin yleisön läpi ja heittelin ylävitosia innokkaimpien katsojien kanssa. Tässä vaiheessa tajusin, että yleisö on äärimmäisen vastaanottavainen. Siispä heti alusta asti isolla kaasulla liikenteeseen.
Homma toimi upeasti: vitsit naurattivat ja temput salpasivat yleisön hengityksen. Keikka kesti reilusti normaalia keikkaa pidempään, koska puolen välin jälkeen liukastelimme yleisön kanssa yhdessä tuumin vahvasti improvisoidun stand upin suuntaan, kun eräs yleisön jäsen halusi jakaa kokemuksiaan syömästään lohiwrapista ja paperipussista, jossa wrap oli hänelle toimitettu. Siinä sitten heitimme aiheesta vitsiä, ja yleisö nauroi kippurassa minuuttikaupalla, kunnes ohjasin esityksen takaisin raiteilleen taikuuden pariin.
Nämä hetket, kun seikkaillaan tuntemattomilla vesillä täysin esityksen käsikirjoituksen ulkopuolella, ovat upeita ja ikimuistoisia ja pyrinkin aina tarttumaan niihin kiinni. Nämä hetket luovat esiintyjän ja yleisön välille maagisen siteen. Haluan kuitenkin huomauttaa, että en ikinä keikalla nolaa ketään tai kohtele ketään epäkunnioittavasti.
Keikan lopussa tapahtui myös jotain, mikä oli mielestäni täydellinen tapa laittaa vuosi pakettiin. Ennen viimeistä temppua eräs yleisön jäsen nosti puhelimensa ilmaan taskulamppu päällä. Ja pian kaikilla noin satapäisen yleisön jäsenellä olikin lyhdyt ilmassa. Upea fiilis lopettaa kiireinen pikkujoulusesonki kuin rokkistara. Ja pitihän siitä kuvakin saada muistoksi.
Kuvan ottamisen jälkeen laitoin shown pakettiin äärimmäisen kovalla tempulla, johon koko yleisö pääsi osallistumaan, ja loppuaplodien jälkeen DJ laittoi soimaan Cha Cha Chan. Tanssilattian täyttyessä juhlijoista takahuoneen tuoliin rojahti kaikkensa antanut ja erittäin tyytyväinen ja onnellinen taikuri.
PS. Petteri jos luet tämän, niin kiitos kun jaoit kokemuksiasi lohiwrapista.
